Herra Canis pani pystyyn melkoisen happeningin viime syksynä. Turhanaiseen harkintaan sortumatta päätin osallistua, ja tänään on eräpäivä ja happening-suoritukseni valmis.
 |
| Claude Monet, Lukeva nainen (1872). |
Lukudiplomisuoritukseeni (Sinuhe, 9. lk) kuuluvat kirjatarjottimelta nämä seuraavat:
1. Jännitystä
Matti Yrjänä Joensuu: Harjunpää ja ahdistelija (8.1.2013)
Tämän rikosromaanin uudelleenlukemisesta olen iloinen. Kuinka täysipainoinen ja vahva se genrensä vakavana edustajana onkaan!2. Menneisyyden tarinoita
Charles Dickens: Joululaulu (23.12.2012)
Joululaulu oli ensimmäinen dickensini, ei niin voimakas kuin olisin ennakolta toivonut. Romaanin sanomallinenkin panos tuntuu muualla esitetyn vahvemmin. Silti teoksen minussa herättämä ajatus oikeasti persoonallisesta kaikkitietävästä kertojasta on omiaan vetoamaan mielikuvitukseeni edelleenkin.3. Tulevaisuuden taruja
Ray Bradbury: Fahrenheit 451 (17.3.2013)
Fahrenheit on kaunokirjallisesti kuitenkin melko vaatimaton romaani... Ihmettelen siksi vähän sen klassikoksi kohoamista. Ainakin minua se osasi pitkästyttää melko etevästi.4. Fantasiaa
Lewis Carroll: Liisan seikkailut ihmemaassa (18.4.2013)
Romaanisteknillisestä hajanaisuudesta huolimatta tässä on myös lapsellisuutensa hyvät puolet menettäneelle lukijalle paljon innostavaa, vaan blogannut tästä en olisi, mutta kun oli pakko... En löytänyt tekstilleni oikein sanottavaa tai näkökulmaa. (Parin päivän jälkeen vaihdoin kaikkein heikoimpana pitämäni tekstiosuuden kirjasinkoon edes vähän pienemmäksi.)5. Ihmisiä
Z. Topelius: Linnaisten kartanon viheriä kamari (22.5.2013)
Viheriässä kamarissa on hämmästyttävän paljon ainesta vielä kolmannellakin vuosisadallaan! Ja Jäämaan yli satavuotinen suomennos on säilynyt ihmeellisen soljuvana ja raikkaana. (Se on tehnyt doriangrayt, tai sitten käyttänyt omaisuuden kauneuskosmetiikkaan.)
Topeliuksen kauhutarina on viime lokakuun jälkeen poistettu kirjatarjottimen Ihmisiä-osiosta, vaikka se siellä tuolloin vielä oli. (Samoin Sudenmorsianta ei enää löydy Luontotarinoita-osiosta.)6. Matkalla
Italo Calvino: Halkaistu varakreivi (24.5.2013)
Esi-isämme-trilogian aloittaja, vaatimattomin kolmikossaan, mutta koen edelleen perustelluksi lukea johdantona kolmikon kahteen muuhun jäseneen.7. Luontotarinoita
Aino Kallas: Sudenmorsian (21.5.2013)
En osannut lukea tätä, joten en normaaliolosuhteissa olisi laatinut tästä blogikirjoitustakaan. Valitettavasti sain Sudenmorsiamesta kaksinkertaisesti reilumman huumoriannoksen kuin kaikista kokoomuksen muista kirjoista yhteensä.8. Huumoria
Italo Calvino: Paroni puussa (24.5.2013)
Väittäisin tätä täyden spektrin romaaniksi, bonusten kanssa. Jos sairauskohtaus ei olisi muuttanut alkutekijöitä syksyllä 1985, nobelien historia olisi ehkä kirjoitettu toisin, ja luultavasti täysin aiheellisesti.9. Lyhytproosaa
Maria Jotuni: Kun on tunteet (9.2.2013)
Kuinka tiheä ja moneen suuntaan avautuva Jotuni onkaan!10. Runoja ja näytelmiä
Anton Tšehov: Kirsikkatarha (11.1.2013)
P. Mustapää: Linnustaja (25.5.2013)
Viime vierailustani Tšehovin teatterissa on hyvin pitkä aika, ja hämmästyin, millainen draamakirjailija odottikaan löytämistään koipussissa, Martti Anhavan uudelleenkirkastamana.
Kävin vaihtamassa alkuperäiseen lukusuunnitelmaan kuuluneen Kolme sisarta tähän Kirsikkatarhaan Murphyjen perheen kirjahyllystä, ja vasta tekstini kirjoitettuani tajusin tarkistaa, että juuri Kirsikkatarhahan neljästä Tšehovin suuresta näytelmästä ainoana ei sisälly kirjatarjottimeen. (Siinä oiva syy, että jätin sen valitsematta alkutilanteessa.) Päätin siis vähän ehostaa erhetystilaani lisäämällä suunnitelmaan vielä runokokoelman samalta tarjottimelta - P. Mustapään Linnustajan. Esittelyni siitä ilmestyy vasta parin tunnin kuluttua, ja toivon tänä aikana keksiväni luonnokselle edes vähän mallikkaamman aloituksen. Kyseessä on elämäni ensimmäinen kokonaista runokokoelmaa käsittelevä teksti, ja siksi se on vähän hassu... Mutta Linnustajassa ei suinkaan ole mitään hassua tai muutakaan viallista, päinvastoin.Kevääni on ollut tuttuun tapaan ennakoitua kiireisempi, ja siksi olen lukenut tuttuun tapaan ennakoitua vähemmän kaunokirjallisuutta. Yli puolet lukemani kaunokirjallisuuden nimikkeistöstä kuluneen viiden kuukauden aikana on päätynyt blogini kansien väliin! Melkoinen uhraus Tamagotchin jumalalle, sanoisin.
On jälkiviisastelujen aika. Miten paljon nettosin happeningista?
Ainakin Joululauluun ja Fahrenheit 451:een käyttämäni ajan olisin voinut käyttää järkevämminkin (tahtoo sanoa: hyödyllisemmin tai viihdyttävämmin). Ehkä yleissivystyksen vaatimus ei edellytä noiden puoliklassikoiden omakohtaista tuntemista.
Kokoomuksen 11 teoksesta olisin normaaliolosuhteissa tarttunut bloggaustarkoituksessa vain Harjunpäähän ja ahdistelijaan ja oletettavasti Viheriään kamariin, vaikka luulen, että Jotuni-novellikokoelman ja Kirsikkatarhan lukemiselle blogikirjoittamistilanteesta saattoi jopa olla vähän hyötyä. Jossain vaiheessa lukuprosessia, mieluummin sen jälkeen, olisin saattanut normaaliolosuhteissa saada päähäni kirjoittaa myös Calvinon Halkaistusta varakreivistä, mutta en varmaankaan muista.
Aina kun huomaan kirjoittamisessani käyväni pateettiseksi (ironiattomassa mielessä) ja asiantuntevaa leikkiväksi, häiriinnyn. Mutta kaipa sitä pitää yrittää esiintyä joskus ihan vakavanakin...
***
Villa Derrickeria jatkanee, ellei ylläni päilyvä syvä konkurssiuhka päätä lopulta aktualisoitua. Kesä on hiljaisempi ehkä lokakuuhun asti, vaikkakin jo 3. kesäkuuta varmaankin ilmestyy jälleen yksi teksti television äärestä. Ja mahdollisesti alkutalvi ehtii nähdä myös pitkään kaavailemani, kirjallisuuteen liittyvän sarjan avautumisen.
Tavoitteeni on tästä lähin ottaa linjaksi kirjoittaa vain myönteisiä tekstejä, minkä tässä julkisesti tuon esiin, perustaa eräänlainen hyvän tahdon joulumaa Villa Derrickerian aitojen sisään, ydinpositiivinen vyöhyke. Mieluummin tonttulakki kuin kukkahattu, slogan kuuluu. Taustalla piilee yhä kalvava huono omatuntoni tästä vuoden ja 7 kuukauden ikäisestä murskatekstistäni. Ja kyllä kai alan kohta tuntea syyllisyyttä puolisydämettömästä Sudenmorsian-arvostelustanikin.
